Kissat ja hiiret

Sarjakuvapiirtäjä Art Spiegelman on tehnyt kaksiosaisen omaelämäkerrallisen sarjakuvan Maus. Teoksen on kustantanut ja julkaissut Suomessa WSOY vuonna 1990. Ensimmäinen osa, Selviytyjän tarina, kertoo ajasta Puolassa ennen toista maailmansotaa ja maan saksalaismiehityksestä. Sarjakuvan toinen osa, Ja täällä vaikeudet alkoivat, kertoo elämästä keskitysleirillä ja sodan jälkeisestä Euroopasta. Olen lukenut sarjakuvan ensimmäisen osan.

            Teoksessa kerrotaan, kuinka sarjakuvapiirtäjä tapaa isänsä pitkästä aikaa New Yorkissa ja alkaa kysellä isänsä menneisyydestä Puolassa. Kertomus etenee vaihdellen isän tarinoista sota-ajasta ja nykyhetkestä New Yorkissa. Kertomukseen sisältyy rakkaustarina. Teoksen teemoina ovatkin ystävyys, rakkaus ja luottamus. Sarjakuvassa on hyvin todenmukaisesti kuvailtu ja kerrottu toisen maailmansodan tapahtumista ja kauheuksista.

            Varsinainen juoni alkaa siitä, kun nuori Vladek tapaa naisen ennen sodan alkua. He saavat lapsen ja Vladek perustaa oman vaatetehtaan vaimonsa isän avustuksella. Pian kuitenkin syttyy sota ja Vladek kutsutaan taistelemaan. Hän joutuu sotavangiksi, mutta onnistuu selviytymään takaisin perheensä luokse. Kotona häntä odottaa uutiset natsien aiheuttamista ongelmista ja tehtaan menetys natseille. He kuitenkin ovat onnellisia yhdessäolosta. Onni ei kestä kauaa, sillä natsit kohtelevat juutalaisia vain huonommin ja huonommin. Yrittäessään selviytyä he joutuvat piiloutumaan usein ja keksimään uusia selviytymiskeinoja. He alkavat myös ymmärtäämään, kuinka kaikkiin ei pidä luottaa.

            Sarjakuvan piirroksissa tietyt ryhmät on eroteltu selkeästi. Kertomukseen sisältyykin kissa-hiiri leikki, sillä natsit on kuvattu kissoina, juutalaiset hiirinä ja puolalaiset sikoina. Spiegelman on onnistunut kuvailemaan jokaisen hahmon hyvin, hän korostaa luonteenpiirteitä ja kärjistää jokaisen luonnetta.

Päähenkilöinä toimivat Vladek ja hänen vaimonsa Anja. Vladek on hyvin säästeliäs ja rauhallinen, kun taas Anja hätäilee. Hän kokee jopa masennuksen ja hysterian teoksen alussa synnytyksen jälkeen. Anja on hyvin kiintynyt poikaansa ja hän ei suostu lähettämään poikaansa ajoissa turvaan. Lopulta se koituukin pojan kohtaloksi.

Sivuhenkilöinä toimivat lähinnä sukulaiset ja muut tuttavat. Teoksessa kuitenkin ilmenee, että edes sukulaisiin ei pidä luottaa. Sodassa, jossa on vainoja, ei pidä siis luottaa muihin, paitsi läheisimpiin ja kaikista luotettavimpiin henkilöihin. Kuka tahansa voi kertoa olinpaikan vainoajille, vaikka kertoja itsekin  kuuluisi vainottuun ryhmään. Teos ilmentää hyvin, kuinka henkilöt muuttuvat, kun oma henki on kyseessä.

            Kuvissa henkilöiden kasvot ovat yksinkertaiset, mutta kuitenkin ilmeistä saa todella hyvin selvää erilaisten tehostusten avulla. Kuvat ovat suurimmaksi osaksi vain kuvia, jotka luovat oikean tunnelman tekstille. Kuvat ovat mustavalkoisia, mikä toimii hyvin, sillä sarjakuva kertoo hyvin synkistä tapahtumista. Synkimmissä kuvissa tehosteena on käytetty tummempaa taustaa ja lisätty tummuutta henkilöihin esimerkiksi raidoittamalla heidät harmaaksi. Spiegelman on käyttänyt erilaisia viivoja piirroksissa kuvatakseen liikkeittä ja niiden nopeutta. Pääosin kuvat ovat selkeitä ja ihmisperspektiivistä. Teoksessa on kuitenkin poikkileikkauskuvia taloista ja bunkkereista sekä karttoja, sillä muuten joitakin kohtia kertomuksesta voi olla vaikeaa ymmärtää. Hämärät ja sekavat kuvia ilmentävät synkkiä tilanteita. Teoksen miljöönä on lähinnä eri paikat Puolassa, talot ja bunkkerit, minne henkilöt ovat piiloutuneet. Kuvissa ei juuri näy huonekaluja, koska suurin osa huonekaluista on pitänyt antaa natseille tai myydä ja koska kuvia on pelkistetty, jotta kuvissa olisi oikea tunnelma.

            Teos tuo ilmi säästämisen tärkeyden. Jopa kello saattoi pelastaa oman hengen, sillä toisessa maailmansodassa voitiin maksaa tavaroilla piilottamisesta ja suojelemisesta. Aina kuitenkaan maksaminen ei taannut turvaa, sillä henkilöt muuttuivat ahneiksi ja pyrkivät selviytymään vain itse. Tämä kuitenkin osittain johtui natsien ja juutalaisten välisestä vihasta. Henkilöillä on teoksessa erilaisia arvoja, sillä perusluonteenpiirteet vaikuttivat siihen voiko henkilöön luottaa vai aikooko hän pelastaa vain itsensä.

            Mielestäni teos ei kuvaa pelkästään toista maailmansotaa, vaan enemmänkin ihmisten luonnetta. Teoksessa käy ilmi todella hyvin ihmisten luonteen muuttuminen heti, kun turvallisuus ei ole enää taattu. Teoksessa ilmentyy, kuinka kauan ihmiset joutuivat piileskellä samassa pienessä tilassa useita päiviä, jopa viikkoja ilman ulkona käymistä ja todella vähällä määrällä ruokaa ja vettä. Samassa tilassa saattoi piileskellä jopa yli kymmenen henkilöä. Pian henkilöiden selviytymisvaisto saattaa sekoittaa heidän muut vaistonsa niinkin paljon, että juutalaiset saattoivat alkaa luottaa saksalaisiin ja maksaa saksalaisille jopa lahjuksia selviytymisen toivossa. Todellisuudessa saksalaiset saattoivat vain ottaa maksun ja saada lopulta kaikki kiinni kerralla samasta piilosta.

 Ihmeellisintä teoksessa on se, kuinka paljon henkilöt joutuivat kärsimään, mutta kuitenkin he kestivät kaiken ja selviytyivät. Se osoittaa kuinka paljon tahtoa heillä oli. Teos osoittaa sen, kuinka erehtyväisiä ihmiset ovat, mutta samalla heidän halunsa ja tahtonsa selviytyä on suurempi, kuin kukaan voisi ymmärtää.

Vastauksia Lauran kysymyksiin

1. Luetko yleensä runoja?

Yleensä en lue runoja koskaan.

2. Millaisia runoja luit Karaoke-projektia varten?

Irina Javne: Euroopan kylmin talvi: Teit sormella kiveen reiän. Runo oli lyhyt mutta ytimekäs ja tykkäsin runosta.

Sanna Karlström: Harry Harlow’n rakkauselämät: Äidin käsikirja. En pitänyt runon sekavuudesta ja petollisesta tunnelmasta.

Vilja-tuulia Huotarinen: Seitsemän enoa: Linnut. Liian outo, en tykännyt.

Mikko Myllylahti: Väylä: Ota minut vastaan. Hyvä runo, kiinnostava, tekisi mieli analysoida runo puhki, mutta en kuitenkaan täysin ymmärrä runoa.

3. Tunsitko entuudestaan runoilijaa, jonka valitsitte Karaokeen?

Ehdotan runoa ”Tein sormella kiveen reiän”. En tuntenut runoilijaa ennen tätä. Runo saattaa olla liian lyhyt tai jopa liian kaksimielinen karaokeen.

4. Mitä ajatuksia lukemasi runot sinussa herättivät?

Runot toivat surullisen tunteen, mutta myös hyvin kummallisen kiinnostuksen tunteen siitä, että mitä Runolla haluttiin sanoa.

5. Aiotko jatkaa runojen lukemista itsenäisesti? (Tai jos lukenut ennenkin: Löysitkö projektin runoista uutta luettavaa?)

En aio lukea enää runoja, sillä en ole kiinnostunut runoudesta. Luultavasti kuitenkin etsin ja luen runoja kortteja ja muita onnitteluita varten.